Kisu-Misu: Äippää ei paljon ole puutarhassa näkynyt.

Titti: Ei niin.

Kisu-Misu: Se ryllää kasvihuoneen ja ohvisen väliä. Tekee kiireellä jotakin kummallista kuulema, kummassakin paikassa.

Titti: Nii-i.

Kisu-Misu: Ja sitten vielä toi uusi kuolaava voittaja, sekarotuinen koiranpentu, tuli taloon.

Titti: Nii, Voitto.

Kisu-Misu: Äippä otti sen hoitoon, kun sillä ei oo kotia.

Titti: Mutta jääköhän se meille?

Kisu-Misu: En tiiä. Liikaa kuolaa ja väyskytystä, sanon minä. Aika ärsyttävää. Ja äippä antaa sen nuolla naamaansakin. Yök.

Titti: Koirat on semmosia. Mitähän se äippä oikein ajatteli.

Kisu-Misu: Ei varmaan mitään.

Titti: Kävelläänkö kuusikaarelle. Siellä ei haise koira.

Kisu-Misu: Joo, mulle on varattu se heinämonttu ruusujen välissä.

Titti: Ok, mä voi istua sillä penkillä. Kytätään vaikka.

Kisu-Misu: Joo, kytätään. Eihän sitä tiedä, vaikka sinne ilmestyisi se Tuhkimon kummihaltija, joka toteuttaa toiveita!

Titti: Mitä sää toivot?

Kisu-Misu: Mä toivon jotakin yllättävää, en tiedä vielä.

Titti: Mä luulin, toivot että Voitto katoais pihasta.

Kisu-Misu: Mä oon joskus aika kova luonteeltani, mutta en mä voi toivoo jotakin rääpälettä kodittomaksi.

Titti: Voi kun sää oot kultanen, vaikka ootkin semmonen kingi. Mää sitten tykkään susta.

Kisu-Misu: Tiedetään. Tuu, mennään...

***

Tästä ovesta siis sisään:

Tänään menikin koko aamu uutta kahvipaikkaa suunnitellessa, tuonne kasvihuoneen lähelle siis. (Lähin kahvipaikka Nuuskulassa kun on viidentoista metrin päässä.) (Ihan liian kaukana kun on kasvien tehohoito menossa.)

Nutkansypressin pistokas viime juhannukselta. Se on potissa, eikä ole muuttunut miksikään. - Onko tämä siis elossa, vai eikö ole? Olisi ollut viisasta ottaa ehkä isompi pistokas kuin 3 cm, mutta minä tuumasin että äiti-nutka suuttuu jos nyppäsen yhtään enempää. (Kasveja pitää kunnioittaa. - Joskus niiden kanssa on silti käytävä sotaa, kuten Vuohenputki-armeijaa vastaan, mutta kun otin liittolaisikseni Koiranputket ja Ukonkellot, Vuohenputket alkavat perääntyä.)

Rosa Mundi on muutaman kesän ajan kasvattanut tämmöisen valkoisen juurivesan, joka nuupertuu ja lakastuu keskikesällä. Onkohan siinä lainkaan lehtivihreää? Onko aurinko liian raju sille? Vai kiusaavatko muut vihreät sitä ja se lakastuu yksinäisyyteen... Nyt kaivoin sen varoen maasta, istutin juurineen päivineen isoon ruukkuun, pidän kasvihuoneessa kevyessä varjossa ja odotan mitä tapahtuu.

Agnes ruusun kanssa ihan yksinkertainen pistokaslisäys(yritys). Joku viisas tietää, että esim. juhannusruusuja on vaikea lisätä pistokkaasta, mutta kun en tiedä miten tämän keltakukkaisen (!) kurttiksen sukuisen kasvin kanssa asianlaita on, kokeilen.

Persikkaa on erilaisina pistokkaina kolme kappaletta. Yritän lisätä sitäkin. Vaikkakaan emopersikan lisäksi kasvihuoneeseeni ei tule mahtumaan kuin yksi puu. Mutta kun tämä on niin kivaa puuhaa.

Ja lyhyesti; 1. Kehäkukka iti nopeasti. 2. Olen onnistunut jakamaan viiniköynnöksen kolmeen osaan, tässä yksi taimi. 3. Suruvaippa oli kovin rähjäinen, mutta en voinut luvata sille muuta apua kuin että pidän sen lempikukat hyvässä kunnossa sen jälkipolvia varten. 4. Omituinen minikuuseni vääntää vain sentin mittaisia suvikaisia. Tämä kuusenalku on jo kuusi vuotta vanha, ja näin pieni pallo. En ole leikannut sitä.

Tämmöisiä höpinöitä tänään. Ai tomaatit? ne, minkä takia kasvihuone ylipäätään rakennettiin?! Joo, tomaatit kukkii ja kasvaa, mutta en keksi mitenkään niistä mitään kertomisen arvoista. Ne ovat vain tomaatteja. (Niitä kai syödään.)

***

Keisari oli määrännyt ripustettavaksi jokaiseen puolukanvarteen paperilyhdyn, jotta tervetuliaisseremonia olisi täydellinen.

Hänen keisarillinen neuvonantajansa Dong Dong punoi kuitenkin juonta; Sinisen talon geishat oli piilotettava. Ja sitten, hänen sisarensa, Gong, saisi tilaisuuden viihdyttää arvon vieraita...

Päivän alkaessa kääntyä kohti iltaa ja sanansaattajan tullessa kertomaan lähestyvästä seurueesta, olivat Sinisen talon geishat teljettyinä Dong Dongin tyrmään.

Dong Dong oli innoissaan ja kutsui sisarensa Gongin esiintymislavan taakse. Verhon takaa he kuulivat, kuinka puutarhaan sijoitetuille istuimille asettautui vieraita, ja itse Keisari Zhang saapui hetken kuluttua kultaisella kantotuolillaan paikalle. He kuulivat, kuinka vieraat ojensivat Keisarille lahjan; harvinaisen valkokukkaisen magnolian. Tämän jälkeen alkoi kuulua musiikkia ja Dong Dongin sisko, Gong veti syvään henkeä.

Tätä hetkeä hän oli odottanut kohtuuttoman kauan - Keisarin puutarhajuhlissa esiintymistä. Aina Sinisen talon geishat olivat vieneet häneltä sen kunnian. Gong oli tyytyväinen itseensä. Hän oli valmis, valmiimpi kuin koskaan. Pieni kieroilu parhaan paikan saamiseksi puutarhassa olisi vaivansa arvoista. Hänen pukunsa hohti laskevan auringon loisteessa kuin hienoin hopea. - Hän astui esiin, ja aloitti tanssin.

Mutta pian auringon peittivätkin synkeät pilvet ja maailma musteni. Aurinko alkoi pienentyä ja pimentyä, kuin joku olisi syönyt sitä.

Alkoi tuulla niin kovaa, että vieraat joutuivat kumartelemaan ja puristamaan tiukasti kiinni vaatteistaan jotta ne eivät olisi lähteneet lentoon. Sitten he näkivät kuinka heille esiintynyt geisha alkoikin hajota tuulen mukaan, ja hetken kaikkialla tuntui satavan kuin lunta. Olipa uskomaton esitys!

Keisari Zhang oli ihmeissään, esitys oli aivan liian lyhyt ja vieraat tulleet pitkästä matkasta. Ja neuvonantajakin oli kadonnut.

Mutta hänellä ei ollut syytä huoleen.

Joku oli nähnyt Dong Dongin hiiviskelyn ja heti epäillyt tekeillä olevan jotakin hämärää. Suuri samurai Li oli pukeutunut pian asepukuunsa ja rynnännyt tämän perään. Raukkamainen Dong Dong pian tunnusti  teljenneensä Sinisen talon geishat tyrmään, jotta sisarensa voisi esiintyä Keisarin puutarhassa.

Vieraat olivat tuskin asettuneet tuulen lakattua jälleen aloilleen, kun auringon laskettua ja lyhtyjen syttyessä alkoi kuulua hiljainen kaunis musiikki.

Sinisen talon geishat astelivat lavalle ja aloittivat niin kauniin tanssin, että vieraat olivat ihmetyksestä täysin vaiti. Kuun noustua kaikki paikalla olijat uskoivat illan esitysten olleen kuin taikaa. He kumarsivat Keisaria, joka oli saanut aikaan lumisateen, auringon häviämisen hetkeksi ja lopulta järjestänyt heidän viihdytyksekseen mitä kauneimman tanssiesityksen.

Toki keisarille selvisi neuvonantajansa vilpillisyys, mutta sitä vieraat eivät koskaan saaneet tietää. Pieni hiljaisuus sopivana hetkenä oli parhainta diplomatiaa.

Kun Valkoinen Magnolia istutettiin puutarhaan, se varjosti Gongin puvusta jäljelle jääneet hepenet niin, etteivät ne koskaan enää siinä puutarhassa nousseet kenenkään nähtäviksi. Mutta kaukana vuorilla, yksi Gongin puvusta irronnut hopeinen osa löysi lämpimän ja suotuisan paikan aloittaa uuden elämän. Siellä sen tanssi viihdytti jatkossa jokaista ohikulkijaa, mutta Keisarin puutarhaan se ei enää koskaan halunnut mennä.