Teos:  "Murha laitumella"

on nyt osa elämääni. Pääosassa siis  lampaat, jotka selvittävät omalla tyylillään paimenensa törkeää murhaa. Minua alkaa nukuttaa ihan älyttömästi kun luen tuota kirjaa; mutta jokainen rivi on mielenkiintoinen. Omituisia, ihania pikkuisia filosofisia ajatuksia vilistää. Teos on saanut minut pohtimaan kaikenlaisia asioita, joita en muuten ehtisi ja joutaisi. Sellaisia ajatuksia, jotka eivät ole maailmaa mullistavia, mutta punovat joitakin hajanaisia omia mietteitäni, pieniä irrallisia tuulahduksia, uudeksi kudelmaksi. Luulen, kirja olisi parempi lukea omalla äidinkielellään, sen myös teen, joskus.

 

Zen.

...puutarhani alkaa muotoutua. Istuin siellä tänään ja hukkasin kiirettäni tekemättömyyteen. Sammal kasvaa paremmin kun ei tee mitään. Tuuli oli kylmä, ja kiinalainen keisarini tuulikelloineen helkkyi melkein väkivaltaisena. - Jokin häiritsi: suihkulähde. Tajusin sen lorinan olevan inhottavan terävä ja kovaääninen. Vesi tulee kivenlohkareeseen poratusta reiästä, semmoisena kaarena, kuin elokuvissa. Tungin sinne pikkukiviä ja sammalta. Hah haa; johan hiljeni. Nyt vesi tulee noruen kiven seinämää pitkin, ääneti.