1721199.jpg

Tuttava soitti yhtenä päivänä, että "tuu nyt, se on pesukoneen välissä kalsareissa kiinni!". Siis lepakonpoikanen. Hän tiesi miten innokas lepakkojen ystävä olen. Kiirehdin kamerani kanssa paikalle pelastustehtäviin. Poikasia oli löytynyt kodinhoitohuoneen lattialta kaksi; mutta toinen oli jo menehtynyt. Toinen poikanen oli tarrautunut kynsillään kiinni pyjaman housuihin, ja irrottelin sen varovasti. Se tunsi käteni lämmön ja nosti päätään. Silmät eivät olleet avautuneet vielä, ja siinä ei ollut karvapeitettä laisinkaan, se ei ollut kovinkaan vanha. Ja kuolisi hyvin pian. Nopeasti harkitsin ajelua kauppaan ja tuttelin ostoa, mutta kylille on matkaa parisenkymmentä kilometriä, ja ehkä poikanen jo menehtyisi odotellessa.

Otin tulitikun ja kastoin sitä lämpimässä vedessä ja sivelin vesipisaraa poikasen kuonoon. Pikku suu avautui heti ja joi ahnaasti. Se alkoi kivuta kämmenelläni, kuin etsien emoaan. Annoin sille lisää vettä varovasti. Pienen liikehtimisen jälkeen se huokaisi syvään. Ihailin sen pientä luustoa, joka erottui kohoutumina ihon läpi. Ihan kuin pieni lepakkomies. Vatsa oli vaaleanpunainen. En ollut varma lepakon lajista, mutta päättelin pohjanlepakoksi. Poikasista on tullut vastaan niin vähän kuvia.

Kuulin koko ajan jostakin seinän välistä kimakkaa vinkumista ja pikku naksutusääntä. Lepakot ääntelevät poikasilleen eri taajuuksilla kuin metsästäessään kaikuluotauksella. Ehkä kuulin pikku vinkuäänen lepakonpoikasenkin suusta. Oletettavasti poikasen emo esitti kutsuääniä. Pian löysin raon josta lepakot kulkivat; vanhan talon hirsiseinät oli päällystetty levyllä, ja rappusten takaa puuttui lista. Katselin rakoon, josta emon ääni kuului. Siellä liikahteli suuret mustat siivet. Asettelin lepakonpoikasen hirren sivuun roikkumaan. Nyt piti sitten jättää emolle työrauha poikasen löytämiseksi. Tuttava keitti kahvia, ja muisteli kuinka kerran oli lepakko pudonnut tiskipöydälle ruokalautaselle: isäntä oli vain verkkaisasti kävellyt ulos lautanen kädessään ja heittänyt lepakon siivilleen...

Lepakonpoika katosi jonkun ajan kuluttua, eikä sitä mistään kuolleena löytynyt. Ehkä emo huoli sen syliinsä, ja tarinalla oli onnellinen loppu. (Ehkä kädestäni tarttunut ihmisen hajukaan ei ollut lepakkoemoa enempää inhottanut.)

748886.jpg

Yllä kuva "Suomalaisesta yöhoroskoopista".