Tykkään ihan hirveästi lepakoista;

1892671.jpg

...pikkuvauvalepakoista *CLICK (juttua + kuvaa!!), pörröisistä, pulleista siipoista ja isokorvaisista yököistä. Niinpä, kun eilen pääsin oikein rauhaisaa vapaailtaa viettämään (vietettyäni tiukan kaksiviikkoisen homeisessa ohvisessa piirtämässä työjuttuja) päätin tehdä jotakin todella kivaa.

Latasin kameran patterit hyvissä ajoin, eihän mikään ole niin typerää, kuin olla kuvaamassa ja virta loppuu. Pimeän tullen hiippailin puutarhaan ja katsastelin taivaalle; hienoa, paljon lepakoita. Menin makaamaan selälleni puutarhan nurmikolle ja aloin tähtäillä kameralla sinistä yötaivasta. Ongelma lepakoiden lentokuvauksessa on tarkentaminen - ne ovat niin mielettömän nopeita lentäjiä. Tein kaikenlaisia kokeiluja; tarkensin mm. talonseinään ja napsin umpimähkään kohti suunnilleen oikealla etäisyydellä lentäviä nahkasiipiä. Kun etäisyyden lukitsi, salamakin räpsähti heti kun otti kuvan, eikä tullut viivettä tarkennuksesta.

Hrr, vaikka puin päälle talvikalsarit, farkut, fleecepaidan ja äksönmiehen karvavuoritakin ja pipon, palelin silti. Onneksi Titti-kisu tuli puskemaan jalkojani, ja asettautui kehräämään mahani päälle. Mutta pian kävelevä lämpöpatteri tunkikin kainalooni tönimään ja jouduin tekemään vielä enemmän töitä hallitakseni kameraa käsivaralla. Tunnin värjöttely sai aikaan umpijäätyneen olotilan (+11 C) ja nyt on nenäkin räässä ja olo viluinen. :(

Vaan miten upeita lentäviä rukkasen kuvia tulikaan! Höhhöö, ei nyt ihan vuoden luontokuvia, mutta hyvällä tahdolla erottaa kuvassa olevan lepakoita. Ja kasasin tähän yhteen kuvaan ne kaikki "onnistuneet" otokset. Pitää vähän kehitellä yökuvaustaitoja, mutta sehän on vain mielekästä haastetta lepakkobongailuun. :)

********