1231588789_lumi häntä pystyssä.JPG

1231588747_lumi hangella.JPG

1231588950_lumi piilossa.JPG

1231588902_lumi lumessa.JPG

1231588815_lumi ja piksu.JPG

1231589431_lumi ja piksu nuuhkii.JPG

Lumipallon päiväkirjaa:

Tänä aamuna heräsin puhelimen ränkätykseen. Sitten kömmin äipän peiton alle (sillei se herää nopeammin kun puhelin ei herätä sitä), ja äippä nousi ylös (- on se hidas) pistämään talvitakkia päälle ja kenkiä jalkaan; aamulenkki on aina kaiken koiruuden perusta.
Nuuhkin talon ympärykset jo siinä ajassa, kun äippä vasta haukotteli rappusilla, ja sitten hoitelin kaikenlaiset aamutoimet. Äippä kehuu olen hieno neiti, kun en kaki näkösälle, vaan kömmin aina jonkun pensaan taakse. (Hö, kuka nyt toisten silmien eessä tykkää kakkia.)

Löysin lumipenkasta yhden vanhan kuivatun siankorvan ja kiikutin sen salaa sisälle. Silloin on paras hetki kantaa kaikenlaista rompetta sisälle, kun äippä on unenpöpperössä.
Yhtenä aamuna äippä säikähti, että se on kävellyt unissaan ja kaatunut naamansa kun sen poskessa oli kuivunnutta verta. Mutta sitten selvisi, ettei se ollutkaan verta, vaan sen poskeen oli kuivunut kiinni pikkuisen mun piilottamaa pekonia. Kauhea möly, jos vähän piilottaa pekonia tyynyn alle.

Päivemmällä kävi naapurin Piksu kylässä. Se ei ole ikinä ennen käynyt kahvilla asti, vaan aina vaan pihassa. Mä en oikein tiennyt antasinko mä sille jotakin syötävää vai nuuhkisinko vaan sen takapuolen ja käskisin kotio. Lopulta mä annoin sen syödä palan nakkia.

Kivaa olla koira. Mulla on omat pehmokissat joita hoidan ja niitä oikeita kissoja on kivaa tuuppia nenällä nurin. Mutta ei ne suutu siitä, ne vaan kömpii mun viekkuun kehräämään, kun mulla on kuulema niin lämpönen häntä.

Ei tässä muuta.
Kieli ulkona
The white sheperd called Tsenresin Athene.
Valkoinen paimenkoira.