544002.jpg

I

Kerroinkin jo myyrätuhoista; loppusaldo on se, että yksi vanha puu viidestä selvinnee... Mansikkamaasta alkaakin versoa uusia lehtiä, ja siis vain muutama kokonaan syöty taimi koko mansikkamaassa! Paikkaan ne istuttamalla tyhjiin kohtiin käytäviltä löytyviä rönsytaimia. Ruusupensaita kärräsin metsään noin kaksikymmentä kottikärryllistä, kun ne oli tyveltä syöty, mutta jo vain niiden juurakoista alkaa uusia silmuja  pullistella ja kurotella kohti aurinkoa. Epäilen kuitenkin menettäneeni joitakin ruusulajikkeita. Parhaimmillaan lajikkeita oli yli kuusikymmentä, jännittäväksi menee seuratessa, mitkä lajit ovat hengissä.

385377.jpg

II

Eilen illalla äksönmies aloitti kasvihuoneen tekoa!! Hänellä olisi kyllä tulenpalava kiire ihan oikeissakin hommissa, mutta kai minä olen siitä kasvihuoneen ihanuudesta niin kovasti huokaillut, että eilen ilmestyi  aitan taakse harkot ja vaaituskone. - Hö, minä olisin vain mitannut askelilla että noin pitkä ja näin leveä, ja latonut ne harkot silmämääräisesti jonoon ja sitten hakenut navetan seinältä ne vanhat isot purkuikkunat ja virittänyt ne jotenkin pystyyn. Mutta kun äksönmies alkaa rakentaa jotakin, mukana on aina mitta, vatupassi, suorakulma, akkuporakone, linjalankaa ja sirkkelillä mitallistettua puutavaraa. Toisaalta, lopputulos on huimaavasti parempi kuin omat mahdolliset kötöstykseni.

No, omat rakennelmani ovatkin enemmän tuolla maanrakennuspuolella. Olen ihan itse rakentanut luonnonkivistä muureja ja rappusia, ja latonut käytäviä erilaisista tiileistä, kivistä ja laatoista. Ja olen kauhean tyytyväinen epäsymmetrisiin aikaansaannoksiini.

Ja koska puutarhani leviää ympäröiviin metsiin jatkuvasti, olen alkanut jo miettiä olenko suuruudenhullu. Huomaan kaikkien ongelmakohtien kiinnostavan enemmän kuin valmiiksi (joopa joo) saatujen alueiden. Milloinkahan osaisin viettää koko kevään vain vähän vuohenputkia pois nyppien? Lipittäen kahvia pihatuolissa istuskellen ja pikkulintujen laulua kuunnellen?? Miksi aina on kärrättävä kasoittaa multaa paikasta toiseen ja kaivettava? Menen melkein nukkumaankin tähän aikaan vuodesta lapio kädessä. 

1242287067_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

III

Puutarhaohjelmia olen katsonut aina joskus joutaessa, ja nyt on niin, että innokkaimmin katson LIV kanavalta aamulla kello yhdeksän tulevaa City puutarhuria (engl). Ohjelma on aina yhteen pihaan kohdistuva nopeasti etenevä projekti, siinä kierrätetään usein vanhaa tavaraa ja pikku puutarhoista saadaan ihania olohuoneen jatkeita, jopa viidakoita. Usein piipahdetaan jossakin isossa puutarhassa etsimässä vähän ideaa. Pidän ohjelman reipasotteisuudesta - olen itsekin aika ripeäliikkeinen visioissani kun on puutarhasta kyse.

En jaksa katsoa puutarhaohjelmaa, jossa on mieletön määrä pianon soittoa, pikkusieviä, ylisiistiä tai teennäisen patinoituneita ratkaisuja - ja kaiken päälle jorinaa puutarhasta keittiön jatkona (ja ehkä lisäksi vielä jokin kakkuresepti). Pöh, pitää olla dramatiikkaa ja "lepakkotorneja", suo-ohdakkeita ja villiä kasvillisuutta sopivasti seassa. Mistäköhän löytäisin Notre Damen hirviöpatsaan kuusikaareni juurelle??  Tietysti voisin itse aloittaa hirviöpatsaiden teon, mutta kun on niiiin paljon sitä kaivettavaa ja polkujen tekoa ensin tehtävänä...