1246264007_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kisu-Misu: Äippää ei paljon ole puutarhassa näkynyt.

Titti: Ei niin.

Kisu-Misu: Se ryllää kasvihuoneen ja ohvisen väliä. Tekee kiireellä jotakin kummallista kuulema, kummassakin paikassa.

Titti: Nii-i.

Kisu-Misu: Ja sitten vielä toi uusi kuolaava voittaja, sekarotuinen koiranpentu, tuli taloon.

Titti: Nii, Voitto.

Kisu-Misu: Äippä otti sen hoitoon, kun sillä ei oo kotia.

Titti: Mutta jääköhän se meille?

Kisu-Misu: En tiiä. Liikaa kuolaa ja väyskytystä, sanon minä. Aika ärsyttävää. Ja äippä antaa sen nuolla naamaansakin. Yök.

Titti: Koirat on semmosia. Mitähän se äippä oikein ajatteli.

Kisu-Misu: Ei varmaan mitään.

Titti: Kävelläänkö kuusikaarelle. Siellä ei haise koira.

Kisu-Misu: Joo, mulle on varattu se heinämonttu ruusujen välissä.

Titti: Ok, mä voi istua sillä penkillä. Kytätään vaikka.

Kisu-Misu: Joo, kytätään. Eihän sitä tiedä, vaikka sinne ilmestyisi se Tuhkimon kummihaltija, joka toteuttaa toiveita!

Titti: Mitä sää toivot?

Kisu-Misu: Mä toivon jotakin yllättävää, en tiedä vielä.

Titti: Mä luulin, toivot että Voitto katoais pihasta.

Kisu-Misu: Mä oon joskus aika kova luonteeltani, mutta en mä voi toivoo jotakin rääpälettä kodittomaksi.

Titti: Voi kun sää oot kultanen, vaikka ootkin semmonen kingi. Mää sitten tykkään susta.

Kisu-Misu: Tiedetään. Tuu, mennään...

***