Jalka suussa


Etsiväkissa

Richard Nuusku

kirjoittaa;

 

573015.jpg

 

"..........

..................

........"

Kisu-Misu: Apua! Mun dekkari on kadonnut!

Titti: Hö! Katso, täältä sohvan alta löytyi pieni pätkä käsin ruutuvihkoon kirjoitettuna!

 

"...Seisoin hetken aloillani ja hengitin rauhallisesti. Ympärilläni ei ollut mitään häiritseviä hajuja. Ei saanut olla. Jos olisin kuullut minkäänlaista merkkiä siitä, että joku olisi tulossa huoneeseen, olisin jättänyt laukun avaamiseen toiseen kertaan. Vaikka tulija olisi ollut Pomo, sihteerikkömme Tootsie tai paras ystäväni, marsuksi muuttunut Wolfgang Virtanen. Sillä Pomo olisi haissut kuubalaiselle sikarille, Tootsie hajuvedelle ja Wolfgang Virtanen voissa paistetuille auringonkukan siemenille.

Mikään ei saanut häiritä, sillä johtolankani koostuisivat kaikista mahdollisista hajuista, joita laukun avaaminen lennättäisi tarkkaan nenääni. Laukussa ei ollut lukkoja, vain yksinkertainen nipsumekanismi. Kaksi kilahdusta ja tartuin toiseen kahvaan avatakseni sen.

Kuuntelin vielä hetken. Täydellinen hiljaisuus.
Kohotin kantta ja suljin hieman silmiäni, avatakseni sitten suuremmalleen sieraimiani. Laukussa oli muutamia heiniä ja pieneen lasihelmikoristeeseen kiinnitetty, pieni avain. Nähtyäni sisällön kaikessa yksinkertaisuudessaan, suljin silmäni kokonaan. Vedin henkeä hitaasti syvään. Matkalaukku oli kipattu kiireesti tyhjäksi, se haisi Pohatan vaatteille ja Margaretalle. Ja vienosti hovimestari Kanaselle, ja pakokauhulle ja kiireelle. Päässäni alkoi kuulua matkalaukun uumenista viliseviä sanoja, yritin painaa ne mieleeni.


”Nopeasti! He ovat jo täällä! Heidänhän piti tulla vasta huomenna! Anna se päiväkirja, Margareta! (Pohatta)” ”Oi, en löydä sitä! Se on jäänytMustaan Kurkeen! (Margareta)” ”Pilasit ehkä kaiken! Menetän pian koko omaisuuteni, ellen kuole tänään! Pitää olla todistajia (Pohatta)” ”Ehkä kaikkea ei ole vielä menetetty, voin lavastaa kuolemasi, luota minuun herra! Virallisesti olet silloin varmasti kuollut! (Kananen)” ”Hyvä on, luotan sinuun, Alfred, muista, poikani saapuu ensi viikolla ja testamentti on jo tehty...” ”Entä päiväkirjani? (Margareta)” ”Tuhoa se, ja muista, minä olen tästä lähtien kuollut! (Pohatta)”

Hajut hälvenivät, yritin vielä kaapata ilmasta pienimpiäkin lisävihjeitä, mutta haistoin enää vain vanhoja heiniä ja tyhjyyttä....."

Kisu-Misu: Mutta koko juttu on hävinnyt!

Titti: Nyt sun on alettava etsiväkissaksi ja etsittävä se!

Kisu-Misu: Voi pahus. Näin epäluotettavia nämä blogit ovat. Jutut katoaa niin että humps heijaa...

Titti: Onhan se sulla jossakin, se koko ruutuvihko?

Kisu-Misu: No on. Onneksi. Laitan sen äipän kirjahyllyyn talteen.

Titti: Se on viisainta.

***