1243144440_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Kisu-Misu: Äippä pakattiin eilen autoon ja vietiin lääkäriin.

Titti: Eläinlääkäriinkö?

Kisu-Misu: Olenhan jo sata kertaa sanonut ettei eläinlääkäreitä ole olemassakaan. Koko sana on ihmisten keksimää huijausta että me lähettäis vapaaehtoisesti sinne kidutettavaksi. Aina siellä on kuitenkin ihminen vastassa. Olethan nähnyt.

Titti: Joo, tosiaan, siellä on aina ihminen, joka pistää piikin. Kaameeta.

Kisu-Misu: Ja äippään oli pistetty piikki. Kuulin siitä. Olkapäähän!

Titti: Olikohan äippä laittanut yhtään hanttiin?

Kisu-Misu: Varmasti.

Titti: Joskus ne laittaa ennen piikkiä isommille potilaille kuonokopan. Ja kerran oli eläinlääkärillä isot rukkaset.

Kisu-Misu: Varmasti äipälle on laitettu se koppa. Ja varmasti on tarvittu rukkaset. Ihme että ne onnistu laittaan sen piikin. Luulin äippää ovelammaksi.

Titti: Mutta jos ne houkutteli sen ansaan? Jollain herkulla.

Kisu-Misu: No sä sen sanoit. Niinhän siinä on täytynyt käydä. Ne on siellä lääkärissä laittaneet sen nenän eteen jonkun suklaan ja sitten pistäneet sen piikin.

Titti: Ihan käy sääliksi. Noloa kun menee ansaan.

Kisu-Misu: On. Joskus menen kyllä äipän kastikeruoka-ansaan sen mieliksi. Se tuntee sitten itsensä viisaammaksi. Siis äippä.

Titti: Mä meen aina. Mutta mä en kyllä tajua, milloin on kyse ansasta...

Kisu-Misu: Sen vaistoaa, jos on niin viisas kuin minä.

Titti: No, mua ei haittaa, vaikka en tiiäkkään milloin on kyse ansasta ja milloin ei.

Kisu-Misu: Oikeestaan ei muakaan. Niin kauan kuin on kyse...

Titti: Kastikeruuasta.

Kisu-Misu: Pääasia, ettei äipyskä tiiä, että me tiedetään.

Titti: Nii. Että sen on hyvä mieli. Ja saadaan paljon herkkuja.

Kisu-Misu: Jepulis.


***

Kieli ulkona