431933.jpg

Uni:

Pelotti. Melkein lehmän kokoinen majava tuijotti vesirajasta pikkiriikkisillä silmillään minua ja sen lapionkokoiset etuhampaat olivat vinksallaan. Otus hyppäsi risuisesta lammikosta minua kohti.  Yritin juosta pakoon mutta törmäsin sähkötolppaan. Sen langat roikkuivat maassa ja se oli kallellaan. Päätin kiivetä tolppaan, ja majava hyökkäsi sitä kohti, hampaat kovasti kolahtaen. Tajusin eläimen näkevän huonosti, koska se alkoi silputa lahoa leppää sähkötolpan vierestä. Puun pätkiä ja lastuja lensi ilmassa.
Kiipesin ja kiipesin. Muistelin, kuinka joskus koulussa kiipesin urheilusalin köyttä pitkin katon rajaan. Äkkiä pylväs kallistui päin lampea ja majava juoksi maassa alapuolella perääni. Se oli päättänyt syödä minut. Olin hirveän vihainen, sillä kuoleminen majavan hampaisiin tuntui ihan älyttömältä.
Mutta hah hah, se tolppa ylettyi niin korkealle että lensin lammikon yli.
Majava lyllersi läkähtyneenä viereeni, heittäytyen heinikkoon. Se oli kuulema erehtynyt henkilöstä. Kysyin miksi se oli niin suuri, ja se kertoi maapalloon aikoinaan törmänneen esi-isänsä olleen paljon suurempi. Se oli liitänyt taivaan halki, törmännyt Tyyneen mereen ja kolmasosa maapalloa oli hävinnyt avaruuteen. Sen jälkeen kaikki olivat maapallolla pienentyneet.
Ai jaa, sanoin ja katselin taivaalle, ihankuin siellä lentäisi pian lisää majavia.
Majava haisi ikivanhalle, mädänneelle villalle ja sitten en ollut varma, oliko se siinä ollutkaan, sillä heinikossa ei näkynyt enää kuin vähän painaumia.

1344635404_img-563e77e0acfe7ef94ea8f94eb

***