523678.jpg

Titti: Mitä kehräilet nyt?

Kisu-Misu: Mietin ihmisten juttuja. Mitä tekisit, jos epäilisit kuolevasi viikon päästä?

Titti: En tiiä. Mitä itse tekisit?

Kisu-Misu: Jos kuolisin vuoden päästä, alkaisin nyt kirjoittaa muistelmiani. Mutta jos viikon päästä, varmaankin laatisin testamentin. Saisit Titti mun lampaanvillaisen pesän ja posliinisen ruokakupin.

Titti: Saisinko!

Kisu-Misu: Mutta älä nyt nuolaise ennen kuin tipahtaa. Ei semmoiset ole nyt tässä jutun pointtina. Jos kuolisin huomenna, varmistelisin että dekkarini olisi valmiimpi ja allekirjoittaisin sen sinun kirjoittamaksesi. Saisit siitä tekijänoikeuskorvaukset.

Titti: Ai kastikeruokaa?

Kisu-Misu: Voit määritellä itse valuutan, missä korvaukset maksettaisiin.

Titti: Ilman muuta lammaspatana.

Kisu-Misu: Mutta entä jos kuolisinkin nyt heti, kun menisin tuosta etuovesta ulos?

Titti: Älä mene ulos!

Kisu-Misu: Mutta jos! Hmm. Päättäisin mennä ulos takaovesta. Ja hiipisin etupihan sireenipensaan taakse kurkkimaan, mikä vaara minua siellä etuovella muka uhkaisi. Ja nitistäisin sen.

Titti: Voi että, kun olet viisas!

Kisu-Misu: Jep. Onhan tuo monta kertaa havaittu. Ja jäisihän musta kuolemankin jälkeen valokuvia ja kaiken paljastava päiväkirja.

Titti: Niin, tämä blogi.

Kisu-Misu: Paitsi jos virtuaalimaailma kaatuisi, hukkuisivat nämä jututkin.

Titti: Hmm... jäisihän mulle silti se posliininen ruokakuppi?

Kisu-Misu: Se on ikuinen, jos et hajota sitä.

Titti: En varmana hajota. Kehrätäänkö nyt yhdessä? Ei kuolla, eihän?

Kisu-Misu: Ei me kuolla, kun minä pidän siitä huolen. Aletaan vain kehrätä. Meidät on rokotettu ja madotettu ja monta henkeä takataskussa.


1819311.jpg

***