1622384.jpg

Titti: Oletko kirjoittanut sun dekkaria?

Kisu-Misu: En. Olen lukenut tätä äipän sukukirjaa ja kuunnellut sen mutinoita. Tarvitsen ideoita.

Titti: Ai. Minkä takia luet sitä sukukirjaa? Näyttää ihan puhelinluettelolta.

Kisu-Misu: Joo. Suurin osa näistä ihmisistä on vaan kuolleita. Ajattele mikä määrä nimiä, joista kukaan ei tiedä mitään, ja niin kovasti kun ne ovat tehneet töitä elääkseen. Ja kärsineet.

Titti: Olen aina ihmetellyt, miksi pitää tehdä töitä. Ja stressata.

Kisu-Misu: Tietenkin siksi, että voi ostaa kastikeruokaa.

Titti: Niin joo.

Kisu-Misu: Kuulin, ettei äippä aio tehdä yhtään värikuvaa puoleen vuoteen. Sen uus jutska on tehdä maailmaa vain mustavalkoisesti.

Titti: Minäkin kuulin siitä.

Kisu-Misu: Se ei tee värikuvia edes miljoonasta triljoonasta - ja täts it.

Titti: Miksi ei?

Kisu-Misu: Täts it on ranskaa, ja tarkottaa että se tekee värikuvia vain jos sitä huvittaa. Ja vain semmoisiin juttuihin, mistä se tykkää.

Titti: Sen se on oppinut meiltä kissoilta.

Kisu-Misu: Näköjään ihmiset siis voi oppia jotakin, kun ne oikein yrittää.

Titti: Aika reppanoita. Yks elämä ja kauheesti töitä.

Kisu-Misu: Se on yhden elämän kanssa semmoista.

***

Kisu-Misu: Nyt mä lisäsin sinne taas pätkän.

Titti: Jaa mihkä?

Kisu-Misu: Mun dekkariin... Sinne tuli uusi hahmo, se on kana nimeltä Margareta.

Titti: Ai. Okei. Luen, kun herään ison heräämisen. Kuulostaa herk...jännittävältä.