1232887086_Sirkku Linnea miu mau.JPG

Kisu-Misu: Mitä sinä siellä äipän työpöydällä teet?

Titti: Olen aloittanut itse ihan oman päiväkirjan.

Kisu-Misu: Ai jaa, mitä siinä lukee?

Titti: Yleensä päiväkirjat aloitetaan jonkin syvän tunnekuohun vallassa. Ja nyt minulla on se.

Kisu-Misu: Päiväkirja vai tunnekuohu?

Titti: Tunnekuohu. Tuosta äipän akvaariosta työpöydällä - ja varsinkin siitä, että äippä kutsuu kaloja nimeltä. Vaikka ne on ruokaa!

Kisu-Misu: Nii. Onhan se oikeastaan aika kummallista pitää kilohinnaltaan viidentuhannen euron kaloja pöydällä, eikä niitä sitten saisi syödä. Olen jo niin vanha ja paljon nähnyt, mulla on kokemusta tuosta kummallisesta harrasteesta ennestään. Älä muuten mene tuon akvaarion päälle köllimään...

Titti: Meinasin juuri mennä. Mutta näkeehän ne tästä lasin läpikin. Taistelukala! Intiaaninsulkia! Imumonneja... ja niillä on nimet! Kuulostaa kovalta porukalta, mutta eihän noillä nälviäisillä ole edes hampaita.

Kisu-Misu: Eikä kynsiä. Mutta tuli mieleen, ehkä niitä ruokitaan pulleammiksi ja ne syödään jonakin suurempana juhlapyhänä...

Titti: Harald näyttää aika pippuriselta, tuo taistelukala. Virtaset on mauttomia ja läpinäkyviä. Siis noi intiaanisulat. Puuha-Pete, toi pikku monni, maistuu varmaan maalta. Ja toi Vanha Akka ei maistu varmaan kummemmalta kuin pöllykasa. Kai se elää, vaikka onkin kokoajan lasissa kiinni. Kumma monni.

Kisu-Misu: Kalliita ja pahoja. Ihan kuin ihmisten hienoissa ruokaohjelmissa. Isolle lautaselle laitetaan pari hernettä ja iljettävästi sitruunamehussa rääkätty kala.

Titti: Nii joo... Kallista, mutta kyllä noiden syöminen olisi silti ihanaa lystiä.

Kisu-Misu: Joo...

***